Voi sitä onnea, jota molemmat tunsivat! Ei ollut niin pientä välimatkaa, joka ei olisi tuntunut liian suurelta.
Vaalea Kaunotar kulki hymyillen vieno puna poskillaan kaikenaikaa.
Sankari oli kuitenkin huolissaan. Hänellä oli pala kurkussa eikä tiennyt miten kertoisi asian Vaalealle Kaunottarelle. Hänellä oli vatsanpohjassa tunne, että jotain uutta oli nousemassa esille.
2 kommenttia:
Hei, siis mää rupeen kyllä nyt epäilemään että tää on jotenkin lavastettu tää juttu...
Ja tuo äijäkinhän vaikuttaa tuosta alimmasta kuvasta päätellen ihan kaksinaamaiselta!
Kerron vain, mitä näen.
Siinäpä se, sehän hänen ongelmansa onkin!
Lähetä kommentti