Kylan har åter släppt sitt grep och varma västliga vindar sveper över nejden. Växthuset blev synlig igen.
Uskalluin ulos ja raotin varovasti kasvihuoneen ovea. Aika on pysähtynyt ja kaikki oli kuten sen syksyllä jätin. Kohta täällä elämä jälleen alkaa itää, pienet vihreät tomatintaimet kurkoittavat kohti kattoa...
Jag vågade mig ut och försiktigt gläntade jag på dörren. Tiden hade stannat och allt var så som jag lämnade den i höstas.. Snart kommer livet att gro här inne, små gröna tomatplantor sträcker sig upp mot taket...
3 kommenttia:
Voi miten hyljätyn näköinen on kasvihuoneesi. Jotenkin tuli mieleen omani tuolla takapihalla. Eipä huolta pari kuukautta niin aurinko paistaa ja linnut laulaa eikä lintuinfulenssasta ole tietoakaan. Mnarke
Your greenhouse looks as lonely as mine. I am so envious of people with heated greenhouses. I enjoyed stumbling across your blog today. Sorry I can't comment in Finnish or Swedish. This is about as close to practicing my Finnish as I have been able to get for many years.
Marke:
Täällä auriko paistaa ja hohtaa valkealla juurisataneella lumella. Amerikantuolit verannalle ja aurinkoa ottamaan!
Kati:
Thank you for visiting. I made a quick visit to you and took the moon with me :-). I'll be back, it will be nice to see the spring coming to Canada.
Lähetä kommentti