Kalevalanpäivänä Kalevaladagen

Kullero keskiyön auringossa Rovaniemellä. Smörboll i midnattssolen i Rovaniemi.

Pieni ote Kalevalasta. Toisen runon alku:

Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan.
Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa, mantereessa puuttomassa.

Arvelee ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän?
Pellervoine, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.
Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemahän, vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Andra sången ur Kalevala,Olaf Holméns översättning:

Väinämöinen steg ur havet
på en okänd, trädlös holme,
här ha långa tider levde.

Överlägger nu och undrar:
Vem skall göra jorden fruktbar,
fröna över fälten sprida?

Pellervoinen, son av åkern,
Sampsa den småväxte pilten,
kommer för att fröna sprida.

Furorna sår han på åsarna,
granarna på kullarna, björkar
nere i dalar och dälder,
sälgar i fuktiga sänkor,
rönnar på heliga marker,
videträd i mjuka mossar,
ljung på de magra moarna,
enar på steniga ställen,
ekar på strömmarnas stränder.