Satojuhlista karannut

Kyllähän ne kuvat ovat järjestyksessä, muistaisi vain laittaa kaikki kuvat esille! Oliha minulla aikomuksena esitellä suuri viinisatonikin!

Rypäleet alkavat saada väriä. Vielä saan kuitenkin odottaa muutaman viikon ennenkuin nämä kypsyvät ja makeutuvat.

Ilotulitus satokauden alkamiseksi!

Kuvan avulla haluan myös ilmoittaa, että olen hankkinut PhotoshopElements 3:n. Olen alkanut saada järjestystä kuviini ja hieman uusia värejäkin. Ilotulituksen tarjoaa tillin kukinto.

Ottakaa ja poimikaa! Nyt näitä riittää.

Punaisia melboja olemme popsineet viime viikon.

Näistä mustanseljan (Sambucus nigra) marjoista ei vielä montaa ml mehua heru! Suurin sato tähän asti!

Syystunnelmaa

Mongolian vaahteran syysväritys syvenee päivä päivältä.


Valamon ruusunmarjat alkavat saada väriä poskiinsa.


Tulikukka kukkii vielä. Lajista ei ole tietoa. Alla vielä lähikuva kukista.




Tarhaneidon (Nigella damascena) koristeellinen siemenkota.

Perunkoison (Nicandra physaloides)siemenkota. Säilyy kauniina myös kuivattuna.

Kukasta omenaksi ja räjähtävä Mooses

Kesäkuussa kuvaamani omenankukat ovat kypsyneet herkullisiksi oranie-omenoiksi.


Mooseksen palavan pensaan siemenkota aukeni tänään. Kasvilla on oma keino levittää siemeniään. Siemenentä ympäröi kalvo, joka toimii katapulttina ja heittää siemenet lähes metrin päähän. Sain kuitenkin poimittua kaksi siementä. Istutin ne ruukkuun, jonka kaivoin kukkapenkkiin. Keväällä nähdään itävätkö.

Kuvia kasvilistaani

Tänään olen aloittanut suuren urakan kuvittaakseni kasvilistani. Huomaan muutamien kasvien hävinneen puutarhasta. Poistan ne pikemmiten.
Taulukko meni vähän sekaisin laittaessani kuvasaraketta. Oion virheet pikkuhiljaa.

Kesän tuntua!

Sädepäivänhattu (Rudbeckia sullivantii 'Goldsturm')

Aurinkoinen päivä, +13 astetta varjossa. Leikkasin nurmikon, jokohan viimeisen kerran tänä kesänä?
Ruohonleikkuun jälkeen grilli savusi ulkokuistilla.



Perunasalaattia; tomaatit, sinappikaali ja sipuli omasta maasta. Maittavaa!

Alavilla mailla hallan vaara

Nurmikko kuurassa aamulla. Mittari näytti yön aikana olleen kylmimmillään +0,1 astetta.



Kurpitsan suuret lehdet näyttävät olevan kaikkein arempia.


Vesi kielellä odotan yhä luumusatoni kypsymistä. Muutamia olen jo saanut maistaa. Onneksi on luvattu aurinkoisia säitä kypsentämään hedelmiä.
Lehdistä kerään kaikenlaisia luumureseptejä. Eihän meidän kolmihenkinen perheemme voi kaikkea sellaisenaan syödä.


Vielä on muutama kukka piristämässä syksyistä odotusta; hedelmien kypsymistä, pakkasten saapumista, lumentuloa, joulua, uutta kevättä!

Syksy saapuu

Syksyinen sumu tänä aamuna. Hämähäkinverkot loistavat maatien laidalla.




Punalehtiruusu (Rosa glauca)syksyisessä loistossaan.

Puutarhani kanit

Vanhin kaneista on Minus. Tyttäreni oli juuri aloittanut koulun ja laskento oli (ja on yhäkin) hauskin kouluaine. Juuri sillä hetkellä vähennyslasku oli ajankohtaista ja näin kani sai nimekseen Minus.



Velli, tai Välling tuli meille tänä kesänä, haukan siepattua Maloun. Malou oli pieni hermeliinikanineito. Vällingin piti myös olla naaras, mutta on sittemmin osoittautunut nuoreksi kaniherraksi. Nyt he asustavat yhteisessä poikamiesaitauksessa.

Hedelmien aika

Pihlajissa on runsaasti marjoja. Tyttäreni kanit, Miinus ja Velli, saavat talvella namupaloina kuivattuja pihlajan marjoja. Marjat kuivuvat saunan lauteilla ja siellä tuoksuu voimakas pihlaja-aromi.





























Luumut alkavat pikkuhiljaa vaihtaa väriään.















Punainen Melba näyttää värinsä.

Syyskesän ihastukset

Suurikukkainen daalia yllättää joka vuosi komeudellaan.

Keijunmekko

Verenpisarat puutarhani yllä.

Laitoin Puolikkaalle ihmiselle Daturan kuivatukseen. Katsotaan mitä tulee.

Spontaanit koisot

Kylvin kolme vuotta sitten Nicotiana 'LimeGreen' siemenistä. Sen jälkeen se on uskollisesti siementänyt itse itseään ja loppukesästä ilmääntuu kukkapenkkiini. Sen seurassa olevat kosmoskukat olen kasvattanut viimevuotisten kukkien siemenistä. Kumma kyllä vain valkoiset kasvoivat hyvin. Vaaleanpunaiset jäivät pienikasvuisiksi.


Hulluruoho (Datura stramonium) tuli aikoinaan luultavasti linnunsiementen mukana tontilleni ja nyt omassa kompostimaassa kukkapenkkiini. kaunis valkoinen kukka ja pelottavan piikkinen siemenkota. Spikklubba (piikkinuija) ruotsiksi.


Työtoveriltani saatu Perunkoiso (Nicandra physaloides). Kauniit kukat jotka eivät kestä montaa päivää, mutta koristeelliset marjan suojuslehdet kestävät kauan. Kaunis myös vaasissa. Tämänkin vain huomasin eräänä päivänä kukkapenkissäni. Ruotsiksi ballongblomma.


Lähikuva perunkoisosta

Syntymäpäivä!

Olen tullut jo siihen ikään, että olen vanhempi kuin luulenkaan. Osoittaakseni vielä olevani vetreä ja että selkä taittuu laitan kuvan itsesiementäneestä lobeliasta syvältä ruusupensaan varjosta. ;-)


Kuvassa on syksyn tuntua.























Vielä juhlan kunniaksi kaunis tarhasoljon ja syreenihortensian muodostama sommitelma.

Matkailumainontaa

Nyt kun suurin osa on palannut takaisin normaaliin arkieloon ja ehkä miettii jo minne suuntaisi lomansa ensi kesänä. Eräs kiinnostava kohde voisi olla Falun. Falunin kaivoshan on mukana Maailmanperintölistalla. Kaivoksessa nyt ei ole mitään puutarhaan liittyvää, jos ei laske mukaan kaivokseen vietyä joulukuusta, joka pysyy vuosikausia vihreänä siellä olevan rautavitriolin johdosta.
Hiukan Falunin ulkopuolella on restauroitu 1700-luvulta peräisin oleva barokkipuutarha, Gamla Staberg. Siellä kannattaa käydä, jos ei irl niin linkin kautta virtuaalisesti.
Blogini lukijoille tarjoan puutarhassani kahvit, kunhan ilmoittelette tulostanne.

Viinin viljelyä avomaalla

Kuvan viiniköynnöksen ostin muutama vuosi sitten paikallisesta marketista Zilgana, muuta epäilen sen olevan ihan jotain muuta. Kukkinut se ei ole koskaan, mutta kasvaa vooimakkaasti joka kesä. Talvella se paleltuu lähes maan tasalle. Koska se ei ole antanut minulle rypäleitä, käytän sen suuria lehtiä maukkaisiin viininlehtikääryleisiin.
Nyt yritän saada sen kasvamaan katoksen alle antamaan varjoa altaanille. Pitää vain kääriä se harsokankaalla talven ajaksi. Keväällä nähdään miten se onnistui.
Kuvassa näkyy myös ainoa fuksiani. Sain sen kolme vuotta sitten työtoveriltani pienenä siementaimena. En oikeastaan ole aiemmin välittänyt fuksioista, kai johtuen niistä monista muovikukista, joita näkyy parvekkeilla. Tätä olen nyt hoitanut kolme kesää. Syksyllä ensimmäisten pakkasten iskiessä otan sen varastoon niukalle vesikuurille ja ulos keväällä kun kasvihuone lämpenee.
Sen vieressä roikkuu Keijun mekko (Rhodochiton artosanguineum). Sille aion tehdä samoin.
















Toissa vuonna hankin uuden viiniköynnöksen 'Nordica'. Se kukki jo ensimmäisenä vuonna ja antoi pieniä rypäleitä. Ihan ei, silmiä ummistaen, voinut unelmoida etelän maille. Sen verran kirpeiltä ne maistuivat. Omasta maasta kuitenkin! Jälleen odottelen sadon kypsymistä, kolme terttua! Pikkurillin pään kokoisia (marjat siis).
Talon naisväki katsoo kateellisina naapurin kasvihuoneelle. Heillä suuret rypäletertut roikkuvat sinisinä juuri meille päin. Kyselevät miksei meidän kasvihuoneessa ole viinirypäleitä! Minä odotan sitä suurta maailman laajuista kasvihuoneilmiötä!

Omenapuun leikkausta

Tänään leikkasin omenapiden oksista toisen vuosikasvun pois.
Viime vuonna lyhensin oksia aina ylöspäin (sisäänpäin) suuntautuvan silmun yläpuolelta. Nyt poistin sen ylöspäin suuntautuvan oksan pois. Näin puun latvuksesta tulee ilmavampi. Samalla latvus harventui ja omenat saavat enemmän valoa ja kypsyvät nopeammin. Onneksi puut ovat vielä pieniä ja selvisin leikkuutyöstä pienten keittiörappusten kanssa.

Yhteenvetoa, uustulkitaa ja kukkakuvasatoa

Syyskuu alkanut ja voi jo miettiä kuinka kesä meni.
Olen iloinnut kirvojen jättäneen kirsikkapuuni, mustaseljan ja jasmikkeeni tänä vuonna rauhaan. Ne ovatkin kasvaneet roimasti kesän aikana.
Nuoriin omenapuihini tulee sopivasti omenia, vaikkakaan Åkerö-puu ei vieläkään ole kukkinut. Luumuja tulee niin, että oksat viiltävät maata ja karsin raakileita ämpärikaupalla.
Kasvimaalla kasvu oli heikkoa. Valkosipulit eivät jaksaneet kasvaa, vaikka saivat aimo annoksen lehmänlantaa juurillensa. Kukkapenkkiin harhautuneet tillit kasvoivat paremmin kuin kasvimaalla.
Vaapukat ja herukat maistuivat. Punaherukoista keitimme maittavaa marmelaadia.


Tarkemmin perhoskirjoja tutkaillen tämä onkin keisarinviitta eikä ketohopeatäplä.


Ruusu on kaunis kukkimisen jälkeenkin. Alexander Mackenzie


Harjaneilikka sai eri värisävyjä kukkiinsa. 


Tiikerikaunosilmän monimuotoista värimaailmaa.