Syyskuu alkanut ja voi jo miettiä kuinka kesä meni.
Olen iloinnut kirvojen jättäneen kirsikkapuuni, mustaseljan ja jasmikkeeni tänä vuonna rauhaan. Ne ovatkin kasvaneet roimasti kesän aikana.
Nuoriin omenapuihini tulee sopivasti omenia, vaikkakaan Åkerö-puu ei vieläkään ole kukkinut. Luumuja tulee niin, että oksat viiltävät maata ja karsin raakileita ämpärikaupalla.
Kasvimaalla kasvu oli heikkoa. Valkosipulit eivät jaksaneet kasvaa, vaikka saivat aimo annoksen lehmänlantaa juurillensa. Kukkapenkkiin harhautuneet tillit kasvoivat paremmin kuin kasvimaalla.
Vaapukat ja herukat maistuivat. Punaherukoista keitimme maittavaa marmelaadia.
Tarkemmin perhoskirjoja tutkaillen tämä onkin keisarinviitta eikä ketohopeatäplä.
Ruusu on kaunis kukkimisen jälkeenkin. Alexander Mackenzie
Harjaneilikka sai eri värisävyjä kukkiinsa.
Tiikerikaunosilmän monimuotoista värimaailmaa.
1 kommentti:
Kiitos kauniista blogista. On kiva katsella, miten joillakin on tosiaan tuo viherpeukalo! Minulla kuolee kaktuksetkin, silti haaveilen orkideasta...
Lähetä kommentti