Kuvan viiniköynnöksen ostin muutama vuosi sitten paikallisesta marketista Zilgana, muuta epäilen sen olevan ihan jotain muuta. Kukkinut se ei ole koskaan, mutta kasvaa vooimakkaasti joka kesä. Talvella se paleltuu lähes maan tasalle. Koska se ei ole antanut minulle rypäleitä, käytän sen suuria lehtiä maukkaisiin viininlehtikääryleisiin.
Nyt yritän saada sen kasvamaan katoksen alle antamaan varjoa altaanille. Pitää vain kääriä se harsokankaalla talven ajaksi. Keväällä nähdään miten se onnistui.
Kuvassa näkyy myös ainoa fuksiani. Sain sen kolme vuotta sitten työtoveriltani pienenä siementaimena. En oikeastaan ole aiemmin välittänyt fuksioista, kai johtuen niistä monista muovikukista, joita näkyy parvekkeilla. Tätä olen nyt hoitanut kolme kesää. Syksyllä ensimmäisten pakkasten iskiessä otan sen varastoon niukalle vesikuurille ja ulos keväällä kun kasvihuone lämpenee.
Sen vieressä roikkuu Keijun mekko (Rhodochiton artosanguineum). Sille aion tehdä samoin.
Toissa vuonna hankin uuden viiniköynnöksen 'Nordica'. Se kukki jo ensimmäisenä vuonna ja antoi pieniä rypäleitä. Ihan ei, silmiä ummistaen, voinut unelmoida etelän maille. Sen verran kirpeiltä ne maistuivat. Omasta maasta kuitenkin! Jälleen odottelen sadon kypsymistä, kolme terttua! Pikkurillin pään kokoisia (marjat siis).
Talon naisväki katsoo kateellisina naapurin kasvihuoneelle. Heillä suuret rypäletertut roikkuvat sinisinä juuri meille päin. Kyselevät miksei meidän kasvihuoneessa ole viinirypäleitä! Minä odotan sitä suurta maailman laajuista kasvihuoneilmiötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti