Tarinan lopetus ja sen opetus

Vaalea kaunotar ja Sankari ovat jo rupsahtaneet. Vielä vanhoilla päivillään han huomasikin Salskean nuorukaisen olleenkin Tumma kaunotar.

Tumma Kaunotar osoittautuikin hänen kadonneeksi luulemaksi veljekseen!
Tarinan opetus: Juttele kukillesi, mutta älä kuuntele niiden kertomuksiaan! Niissä ei ole mitään tolkkua!

Puutarhani kotitonttu lähettää kaikille hyvän joulun terveiset. Nyt joulusaunaan ja kinkulle!

Sankarin paljastus

Nyt oli liian myöhäistä peitellä. Sankari painoi päänsä alas ja paljasti Vaalealle Kaunottarelle huolensa aiheen: Minusta on tulossa viisinaamainen!!










Vaalea Kaunotar hymyili vienosti Sankarille: Voi sinua hupsua. Eihän se mitään tee, minä rakastan sinua sellaisena kuin olet!

Tulossa:Mitä salaisuuksia Salskea Nuorukainen pitää sisällään ja onko Tumma Kaunotar sittenkään niin tumma?

Onnen aikaa ja huolen aihetta

Voi sitä onnea, jota molemmat tunsivat! Ei ollut niin pientä välimatkaa, joka ei olisi tuntunut liian suurelta.

Vaalea Kaunotar kulki hymyillen vieno puna poskillaan kaikenaikaa.

Sankari oli kuitenkin huolissaan. Hänellä oli pala kurkussa eikä tiennyt miten kertoisi asian Vaalealle Kaunottarelle. Hänellä oli vatsanpohjassa tunne, että jotain uutta oli nousemassa esille.

Suudelma ja uusia tuulia

"Rakkaani, me olemme kuin luodut toisillemme", Sankari lausui suudellen intohimoisesti VaaleaaKaunotarta.

Salskea Nuorimies on jo unohtanut Vaalen Kaunottaren ja nostanut ylpeänä päänsä pystyyn.

Sankari ja Vaalea Kaunotar näkevät vain toisensa. Salskea Nuorukainen on iskenyt silmänsä, Tummaan Kaunottareen, joka on vielä nuori ja viaton.

Katumus

Sankari on nyt kehittynyt koko komeuteensa. Vaalea kaunotar ei voi olla huomaamatta häntä.

Sankarin samentinpunainen tenho vetää puoleensa.

Vaaleaverikkö lähestyy varovasti sankaria. Saako hän anteeksi hairahduksensa?

Draama olohuoneessani

Vaalea kaunotar on löytänyt uuden salskean varren, jota vasten voi nojata.


Punasteleva nuorukainen yrittää yhä kiinnittää vaaleaverikön huomiota itseensä avautumalla koko komeuteensa.

Rajojen murtamista

Jatkan tällä kuvalla Kimmon aloittamaa rajateemaa (meemi?). Nuori amaryllis on juuri kokeilemassa rajojaan avaamalla nuppunsa innon nostama puna poskillaan.


Toisaalta olen Narcissan innoittamana siirtynyt tietokoneen äärestä televion ääreen katsomaan How to be a Gardener-ohjelmaa. Todella katsomisen arvoinen ja intoa antava. Virheitähän puutarhassa ei tehdä vaan aina opitaan jotain uutta, oli tämän päivän loppulause vapaasti tulkittuna.

Taidetta koteihin

Amaryllikseni ovat jo pukanneet kukkavanansa sipulista. Minusta ne ovat oikein taiteellisen näköisiä, mutta talon naisten mielestä niissä on jokin tauti.
Edellisinä kesinä amaryllikset ovat saaneet olla kasvihuoneessa. Viimekesänä laitoin ne kuitenkin viinimarjapensaiden alle, josta ne vaimoni mielestä ovat saaneet jonkinmoisen pöpön. Ehkä ne vain yrittävät matkia viinimarjapensaan oksien kasvua. Kiva nähdä minkälaiset kukat ne avaavat!


Akropoliksen kivikukka muutama vuosi sitten tehdyltä pääsiäismatkalta.

Adventin aika

Ensimmäinen adventti ja ihmiset laittavat jouluvaloja pihoilleen. Jotkut ovat jo aikoja sitten ripustaneet valoja pensaisiin tai pihalle vartavasten pystytettyyn kuuseen. Minäkin laitoin tänään valot kirsikkapuuhuni. Siinä johtoja vetäessä tulin ajatelleeksi tulevaa kevättä ja puun kukintaa. Montakohan kukannuppua revin johdoilla rikki? Ei ihme, ettei puu ole kukkinut kunnolla. Ensi vuonna laitan valot syreniin. Mutta kyllä tuo valopuu on kuitenkin komea.
Joulun jälkeen sitten ihmiset kilpailevat kenellä valot ovat pitempään. Minun valoni sammuvat kuitenkin loppiaisen jälkeen. Joku tolkku se saa olla joulullakin!
Alla adventille hieman tulisuutta. Ruskolilja kesäkuisessa komeudessaan.

Omakuvameemini

Osallistun Kafkakoskelta saatuun meemiin nuoruuden taiteilijaystäväni tekemällä kuvalla.

Mar(ra)skuu

Lumetonta ja pimeää. Päivä pimenee jo ennenkuin ehdin töistä kotiin. Onneksi täysikuu valaisee.
Nyt myös mars näkyy harvinaisen kirkkaana taivaalla. Viime vuonna mars oli lähempänä maata kuin se oli ollut 59619 vuoteen (italialaisen astronomin Aldo Vitaglianon mukaan). Silloin etäisyys oli 56 miljoonaa km. Nyt se taas loittonee maasta. Menkäähän ulos katsomaan!


Vielä toinenkin kuva parivaljakosta.

Ei mitään uutta kuutamon alla

Tänään Allt om trädgård-lehdessä oli artikkeli englantilaisesta Great Dixter-puutarhasta. Artikkeli käsitteli kuinka suunnitella kukkapenkki viidessä kerroksessa: 1. Runkokasvi tai peruskasvit - pensaita ja perennoja, 2. sipulikasvit, jotka istutetaan penkin etuosaan peruskasvien lomaan, 3. itsesiementävät kasvit piristävät penkkiä vaihtamalla kasvupaikkaa vuosittain, 4. yksivuotiset kasvit, 5. myöhäiskesän kasvit kuten kanna ja daalia.
Artikkelin luettuani huomasin, että lähes samaan malliin olen itse tehnytkin. Ihan itsestään, olen vain yrittänyt saada mahdollisimman pitkän kukinnan kukkapenkkiini. Kyllä minä olen hyvä! ;-)

Kuutamohortensia marraskuisessa kuutamossa.

Sää ei lakkaa yllättämästä... minäkin yllätin

Viime viikolla oli muutama aurinkoinen päivä. Valamonruusun marjat punertuvat lämpimässä säässä.
Eilen illalla lämpötila oli nollassa ja odotin pakkasyötä taas pitkästä aikaa. Aamulla herättyäni mittari näyttikin +9 astetta!
No, ei se mitään. Käytin lämpimän jatkumista hyväkseni ja ilahdutin vaimoani istuttamalla, niin juuri, uuden ruusun! Ei se nyt ihan uusi sentään ollut vaan pieni ruukkuruusu, jonka hän oli saanut työtovereiltaan keväällä. Se on tähän saakka kasvanut ja kukkinut terassilla ruukussaan. Ei vaan jostain syystä ole tullut laitettua aikaisemmin maahan.

Taktiikan muutos

Pari viikkoa sitten otin sisälle yhden amarylleistäni varastosta, jossa ne ovat lepäämässä. Kukannuppu pilkistää jo sipulista.
Tänään hain sisälle pari uutta ruukkua. Näin ehdimme nauttia niistä ennen joulua ja voimme rauhassa lähteä vuotuiselle sukulaiskierrokselle Suomeen. (Näin ennakkovaroituksena asianomaisille!)
Kiitos Puolikaan ihmisen, olen alkanut hoivata orkideaani suihkuttamalla sitä lähes päivittäin. Tähän asti olen yrittänyt olla välittämättä siitä ja luullut sen siten haluavan herättää huomiotani kukkimalla. Nyt on aika muuttaa taktiikkaa ja hemmotella ja hoivata sitä oikein kunnolla. Jotenkin se näyttää jo iloisemmalta (pölyt ainakin on huuhtoutuneet suihkutuksessa).

Muistojen aikaa

Aurinkoinen kuva syksyn harmautta piristämään:

Levisia (Lewisia cotyledon). Tätä kukkaa pitää kumartaa katsomaan, kun se työntää kukkansa kivenraosta esille.

Pyhäinmiestenpäivänä

Syksyn viimeisimpiä kukkijoita ovat orvokit, jotka aiemmasta lumipeitteestä huolimatta taas nostavat päänsä pystyyn.

Syysvisa - Höstvisan

Onneksi olkoon Johanna! Niitä tosiaan oli vain 8. Kyllä itsekin luulin, että olin useimmin lainannut lauluista. Ei pitäisi kehua ennenkuin tietää. "Ruusuja ruusuja" kirjoittaessani kylläkin hyräilin Alla P:n Miljoona ruusua.



Ja oikea rivi on seuraava:
25.5. Ja yhä ylös yrittää... (Pieni nokipoika)
25.5. Mättähältä, mättähälle... (Joku Mikki Hiiri laulu ??!)
27.5 Saku Sammakko (Samma på svenska)
4.6. Sadetta mä kuuntelen (Kukahan sen nyt lauloi, Pasi Kaunisto ??!)
12.10. Sinisiä, punaisia (ruusun)kukkia... (Kansanlaulu)
16.10. Kuu ykin loistaa... (Täysikuu)
23.10. Lunta tulvillaan... (Rekiretki)
1.11 Minä soitan... (Syntymäpäivälaulu)

Voisinhan vielä väittää, että hyräilin Anton Dvorakin sinfoniaa Uudesta maailmasta kirjoittaessani otsikon Uusi maailma 17.6. En kuitenkaan ;)

Minä soitan...

Näin pimeiden syksyisten iltojen ratoksi ajattelin tarjota pienen kilpailun.
Usein tässä istuessani ja miettiessäni alkaa päässäni soida jokin laulu ja siitä sitten tempaan otsikon. Kaivautukaa maakellarini sopukoihin ja laskekaa kuinka monta kertaa olen lainannut otsikkoni jostain laulusta.
Voittajalle en aio laulaa. Hyräilen vain jotain itsekseni ja laitan kauniin kuvan blogiini. Onnea matkaan!

Siipien havinaa

Syksyinen ilma, sumua ja lämpötila kahdeksan asteen tienoilla. Saipahan aamulla nukkua hieman pitempään ja tuntui jotenkin valoisammalta. Nyt illalla taas päinvastoin: pimeys yllätti, kun kävin koirakävelyllä.
Päivällä parvi punatulkkuja nautiskeli syreenin siemenillä ja pihlajanmarjojen lopuilla. Olivat kuitenkin niin arkoja etten saanut niistä kuvaa.

Lentävän elikon kuva kuitenkin. Sudenkorento poserasi omenapuun lehdellä kesällä. Niitä tässä pörrää heinäkuulla, kun on tyyni ilma. Ne saapuvat kuin helikopterilentue ja pyydystävät ötököitä lennosta.

Pelastusoperaatiot

Siinä se talvi nyt sitten oli!
Lumi suli ja pääsin kaivamaan miekkaliljat vihdoinkin ylös. Samalla puutarhassa kierrellessä huomasin parin daaliankin vielä värjöttelevän penkissä. Nyt nekin on pelastettu.
Puupioni oli kasvattanut komeat siemen kotelot. Niiden sisällä oli vain pienet kuihtuneet käppyrät.

Japanin happomarja (Berberis thunbergii)

Ajan mukana eteenpäin

Aikaani seuraavana ja muuttomatkalleen kadonneelta Kafkakoskelta idean saaneena, laitoin kellon tuohon oikealle.
Talvinen kuva ennenkuin viikonlopun helteet vievät kaiken lumen puutarhastani.

Outolintu seisoi eräänä talviaamuna mykkänä metsänlaidassa, joten en voinut sitä äänen perusteella tunnistaa.

Runotuokio

Minä olin matkalla metsän kautta kohtauspaikalle,
kun korvani kohosivat ilmaan ja jäivät
(niin ne ainakin sanoivat)
kuuntelemaan metsän ääniä vähäksi aikaa.

Pentti Saarikoski

Aina talvi yllättää

Nyt ensi ihastuksen hälvettyä alan huomata jättämiäni syystöitä. Toivottavasti sääennuste viikonlopuksi pitää paikkansa, jolloin aion minäkin laittaa puutarhani lopullisesti talvi kuntoon; esim. peitellä juuri istuttamani ruusut paremmin. Nyt ne ovat vähän niinkuin kuopan pohjalla. Ja tietenkin ne miekkaliljat (Toistan tätä, jotten unohtaisi.)

Arovuokko (Anemone sylvestris)

Karua kauneutta

Talvi siis tuli puutarhaani ja kasvu hidastui. Viikonlopuksi tosin ennustetaan lämmintä takaisin ja voin kaivaa miekkaliljani ylös.
Pitääkseni blokini hengissä talven yli laitan esille ennen julkaisemattomia kukkakuvia.

Tässä yksi suosikeistani: Zuluasteri (Felicia heterophylla). Viime kesänä en sitä kylvänyt mutta huomioin muutaman itsekylvöksen tiikerikaunokukkien seassa. Tämä kuva on vuodelta 2003.

Ja kaiken tämän kauniin keskellä...

muistan: Miekkalijani ovat vielä kukkapenkissä!

Viime vuonna ne kukkivat.

Lunta tulvillaan...

Ensilumi saa miele naina iloiseksi. Maailma on puhdas ja valoisa. Jotain uutta on tapahtumassa.

Näkymä kyläraitilta talolle päin.

Näitä voisi nyt kutsua kinosangervoiksi. Morsiusangervo kuitenkin.

Lumi paljastaa yölliset vieraat puutarhassani; metsäkauriit löytävät aina tiensä herkkujen luokse.

Takaisin päiväjärjestykseen

Tänään tuli syksyn ensilumi. Räntäsade alkoi puolenpäivän aikoihin ja jatkuu yhä vieläkin. Ilmaläämpötila on nollan tienoilla, joten kinoksia ei vielä kerry.
Vaihdoin kuitenkin talvirenkaat (nastattomat) autoon, kun oli ajeluita kaupunkiin. Falunin suzuki-yhdistys täytti 15 vuotta. Olimme juhlakonsertissa ja sen jälkeisellä supeella.

Hiukan lunta kuitenkin kertyi punalehtiruusunmarjoille. Talvi tulee; naapurissa lapset jo pyörittivät lumiukon pihalle.

Energiaa rypäleistä ja varoitus!

Pakkasten myötä huokaisin syvään ja tunnen saaneeni puutarhatyöt tehtyä. Nyt on levon aika. Kaväisi mielessä muuttaa tämä blogi neuleblogiksi, vähän niinkuin tauko-ohjelmaksi talvenajan. Ne tuntuvat olevan niin suosittuja. (Blogilistalla monet 100 suositumman vaiheilla kun taas puutarhablogit keikkuvat600-1000 paikkeilla). Minulla kun on hiukan neuletaustaa nuoruusvuosilta...

Eilen korjasin rypälesatoni, jonka popsimme nopeasti suihimme. Tässä koko sato yhdessä kuvassa.

Kuu yksin loistaa...

Puupionini, jonka nimen olen luullut olevan Pivoine arborescente 'Feng Dan Bai' onkin luultavimmin Paeonia ostii 'Feng Dan Bai'. Ainakin huomasin Denis Wilsonin Australiassa sitä siksi nimittävän.
Ostin pionin joiltakin kesäkasvimarkkinoilta 35 kr:lla. Kasvin etiketissä luki Pivoine arborescente Feng Dan Bai. Google ei sen nimistä pionia tuntenut, vaan antoi useamman naisten alusvaatesivun vastaukseksi! Pitänee uskoa Denisiä.

Viimeyönä sitten vihdoin oli se ensimmäinen pakkasyö -0,8 astetta. Jotenkin tuntui helpottavalta, nyt on kesä vihdoin ohi! Kaivoin daaliat ja tarhasoljot ylös kuivumaan varastointia varten.
Kasvihuoneen tyhjensin, tomaatit ja kurkku sai mennä kompostiin. Tolua seiniin ja painepesurilla paikat puhtaaksi.
Tästä yöstä taitaa tulla vielä kylmempi, jo nyt on mittari nollassa ja kuu helottaa kirkkaana taivaalla.

No nyt sitten...

Tekniikka pätkii! Modemi yhdistää 28,8 kbit/s ja katkaisee yhteyden tämän tästä. Tavallisesti saan yhteysnopeudeksi 40,0 kbit/s ja sekin tuntuu hitaalta. Aika menee kädet puuskassa istumiseen. Nämä kaksi kuvaa sain ladata ainakin viisi kertaa ennenkuin kuvat tulivat perille! Grrrr!! Nyt monien yritysten jälkeen huima 31,2 kBit/s!

Yöpakkaset pysyivät vielä loitolla ja tänään on kaunis aurinkoinen syyspäivä. Alla kuva miekkaliljastani, joka lopultakin näyttää kukannuppunsa. Otin kuvan, jos vaikka eivät kerkiäkkään kukkia.




Kuten näkyy kaunis aurinkoinen päivä ja ruusut ovat maassa. Kaivuu kivisessä maassa sujuu hienosti: rautakangella vain vääntää muutaman kiven ylös ja maassa on oiva istutuskuoppa!

Ei vielä tänäänkään...

Taitaakin tulla monen päivän juttu tästä ruusunistutuksesta. Tänään töiden jälkeen ehdin istutaa Rosa hugoniksen ja aloittaa toisen ruusun paikan kaivuun. Sitten olikin aika lähteä tyttäreni kanssa sellotunnille.
Intiaanikesä on lopuillaan ja yöpakkasia luvattu ensi yöksi. Tällä hetkellä on vielä +5.3 astetta (kl 19.40). Tänään poimin loputkin tomaatit ja kurkut kasvihuoneesta. Vihreät tomaatit käärin paperiin ja annan kypsyä huoneen lämmössä.
Seurailen Australian kevättunnelmia pitääkseni yllä uskoa uudesta keväästä täälläkin.

Mañana, mañana

Kottikärryn rengas vuosi ja uusia renkaita ei löytynyt. Ostin renkaanpaikkausvaahtoa ja annoin ensiavun. Ilta kerkesi pimetä ja saan odottaa huomiseen ruusujeni kanssa. Varmoja istutuspaikkoja en vielä ole edes löytänyt kaikille ruusuille. Onneksi niitä on vain kolme eikä kolme sataa! Huomenna sitten...


Eilinen unikko uudesta kulmasta.

Sinisiä, punaisia (ruusun)kukkia kannan käsissäni...

Tämä ruusu on omistettu tuhannennelle kävijälle! Laita kommentti, kuka lienetkin.



Lobeliat kukkapenkissä ovat oikein innostuneet kukkimaan. Jos ei olisi niin kaunis sitä voisi kutsua rikkaruohoksi.

Unikko on yksi aikaisemmista ja viimeisimmistä kukkijoista.

Uudet ruusut saapuivat tänään postissa. Takana Stanwell Perpetual, tumma runkoinen on
Rosa hugonis ja vasemmalla Trier. Saavat imeä vettä itseensä huomiseen saakka.