Eilen korjasin rypälesatoni, jonka popsimme nopeasti suihimme. Tässä koko sato yhdessä kuvassa.
19 lokakuuta 2005
Energiaa rypäleistä ja varoitus!
Pakkasten myötä huokaisin syvään ja tunnen saaneeni puutarhatyöt tehtyä. Nyt on levon aika. Kaväisi mielessä muuttaa tämä blogi neuleblogiksi, vähän niinkuin tauko-ohjelmaksi talvenajan. Ne tuntuvat olevan niin suosittuja. (Blogilistalla monet 100 suositumman vaiheilla kun taas puutarhablogit keikkuvat600-1000 paikkeilla). Minulla kun on hiukan neuletaustaa nuoruusvuosilta...
Eilen korjasin rypälesatoni, jonka popsimme nopeasti suihimme. Tässä koko sato yhdessä kuvassa.
Eilen korjasin rypälesatoni, jonka popsimme nopeasti suihimme. Tässä koko sato yhdessä kuvassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Älä suotta muuta. Kiva lukea välillä muutakin kuin neuleblogeja. Kiitos hyvin kuvitetusta blogista!
Kuhan pelottelin... ei sitä niin pitkään olisi riittänytkään juttua.
Hm... Jos päätät neuloa talven ajan blogissasi, niin lupaathan julkaista noita kauniita kukkakuvia kuitenkin? (Tuo puupioniotos oli mielestäni erittäin hyvä!)
Kuten Johannalle jo vastasin, etten aio neuloa. Se oli vain pieni kateuden aiheuttama mielenhäiriö. Kavin juuri tutustumassa oikeaan neuleblogiin: Johannan Neulankuluttajaan. Suutari pysyköön lestissään.
Kiva, kun tulee kommentteja!
Kyllä minä vielä toistaiseksi olen lankaa enemmän kuluttanut kuin neuloja :D
Joo, oma ajatusvirheeni, kun itselläni neulat vääntyilivät kaiken aikaa. ;-)
Minustakin on hauskaa lukea puutarhablogiasi ja ihailla hienoja kuviasi. Itselläni tuo neulontajuttu ja käsityöt on lähempänä jo ihan tulevan ammatin takia, mutta pikku hiljaa yritän täyttää tonttimme 'kaaheeta laakeeta aakeeta' puutarhaksi. Rahavarat vain pistävät kovasti vastaan. Tekisi muuten minunkin mieleni tuollaista ihanaa puupionia.
Niin, hiljaa hyvää tulee. Mekin pikkuhiljaa hartiavoimin väänsimme kiviä ja kylvimme perennansiemeniä. Tuttujen puutarhoista otimme kiitollisina vastaan jakotaimia. Kymmenen vuotta sitten tässä kaivinkone mylläsi ja laittoi talomme perustaa. Tuolloin jäivät kutimet hyllylle!
Tänä vuonna ensimmäisen kerran tunsin puutarhani tilaksi, jossa saattoi olla sisällä.
Lähetä kommentti