En liten bildsändning av trädgårdens halvvilda blommor.
Pastellinkeltaisia unikkoja omenapuun varjossa.
Pastellgula vallmon under äppelträdet.
Maantienojasta viimevuonna löytynyt metsäkurjenpolvi.
Den här nävan hittade jag i diket.
Harakankellot viihtyvät kasvihuoneen laidalla.
Ängsklockan har hittat sin plats vid växthuset.
6 kommenttia:
Harakankello on ehdoton mielikukkani (oletko nähnyt kellokokoelmiani?) Puutarhassa pitää olla myös sitä villiä.
Pidän erityisen paljon luonnonkukista. Olemme istuttaneet omakotitalomme tontille valkovuokkoa, sinivuokko, keltavuokkoa, metsäkurjenpolvea, kieloa ja tuommoista sinistä - olisikohan sekin harakankelloa? Odotetaan kun se alkaa kukkia niin saat antaa lausunnon :)
Voi, olet löytänyt noin valkoisen metsäkurjenpolven. Muuten, kun olin lapsi, niin sitä sanottiin meillä juhannuskukaksi. Luulin pitkään sen olevan oikeasti juhannuskukka nimeltään.
Hannele:
Minustakin harakankello ihan omiaan puutarhassa. Se pysyy siististi aloillaan. Vuohekelloa ja kurjenkelloa olen joutunut raivaamaan pois kun aikoivat ottaa vallan kukkapenkistä.
Rita:
Noita samoja luonnonkukkia löytyy täältäkin. Sormustinkukkakin on saanut villiintyä tienvarteen. Tulikukkia ponnahtaa ylös sieltä täältä.
Sanni:
Metsäkurjenpolvi on ruotsiksi midsommarblomster eli juhannuskukka. Olisikohan nimi tullut siitä.
Voi kyllä unikot ovat herkän näköisiä. Tuntuu ihmeelliseltä kun näitä näkee keski-euroopan niityillä aivan villeinä.
No, kukkapenkkin ei kaikki sovi, mutta mulla osaksi luonnontontti.
Lähetä kommentti