11 kesäkuuta 2007

Villiä ja hemposta Vild och söt

Pieni kuvapäivitys puutarhan puolivillleistä kukista.
En liten bildsändning av trädgårdens halvvilda blommor.

Pastellinkeltaisia unikkoja omenapuun varjossa.
Pastellgula vallmon under äppelträdet.

Maantienojasta viimevuonna löytynyt metsäkurjenpolvi.
Den här nävan hittade jag i diket.

Harakankellot viihtyvät kasvihuoneen laidalla.
Ängsklockan har hittat sin plats vid växthuset.

6 kommenttia:

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Harakankello on ehdoton mielikukkani (oletko nähnyt kellokokoelmiani?) Puutarhassa pitää olla myös sitä villiä.

Rita A kirjoitti...

Pidän erityisen paljon luonnonkukista. Olemme istuttaneet omakotitalomme tontille valkovuokkoa, sinivuokko, keltavuokkoa, metsäkurjenpolvea, kieloa ja tuommoista sinistä - olisikohan sekin harakankelloa? Odotetaan kun se alkaa kukkia niin saat antaa lausunnon :)

Sanna Tallgren kirjoitti...

Voi, olet löytänyt noin valkoisen metsäkurjenpolven. Muuten, kun olin lapsi, niin sitä sanottiin meillä juhannuskukaksi. Luulin pitkään sen olevan oikeasti juhannuskukka nimeltään.

Jaska kirjoitti...

Hannele:
Minustakin harakankello ihan omiaan puutarhassa. Se pysyy siististi aloillaan. Vuohekelloa ja kurjenkelloa olen joutunut raivaamaan pois kun aikoivat ottaa vallan kukkapenkistä.
Rita:
Noita samoja luonnonkukkia löytyy täältäkin. Sormustinkukkakin on saanut villiintyä tienvarteen. Tulikukkia ponnahtaa ylös sieltä täältä.
Sanni:
Metsäkurjenpolvi on ruotsiksi midsommarblomster eli juhannuskukka. Olisikohan nimi tullut siitä.

Sasita kirjoitti...

Voi kyllä unikot ovat herkän näköisiä. Tuntuu ihmeelliseltä kun näitä näkee keski-euroopan niityillä aivan villeinä.

Anonyymi kirjoitti...

No, kukkapenkkin ei kaikki sovi, mutta mulla osaksi luonnontontti.